Joka maanantai, kun vääntäydyn töihin, minua odottaa Sandi Marshallin virkkausuutiskirje sähköpostissa. Se postitetaan sunnuntaiyön pimeinä tunteina suomalaisnäkökulmasta. Käyn itseni kanssa painia siitä, koska tsekkaan kirjeen ohjeet ja häviän virkkauspirulle yleensä 6-0 ja kurkkaan ohjeet jo työajalla (hei mä en käy röökillä enkä puhu siviilipuheluita työajalla) (ja ainakaan en virkkaa) (tästä tulee muuten anekdootti tuonne loppuun).

Uutiskirje sisältää rautalankaohjeita, joissa kuva kuvalta selitetään, kuinka joku häränpeppusilmukka tehdään. Lisäksi siellä on tuhansia ja taas tuhansia ohjeita, joihin lankansa vääntää. Osa on oikeilla langoilla toteutettuina ihan kivoja:

Osa puolestaan... No... "Kulta hei, mää virkkasin sulle tämmösen näppärän solmion niinku töihin. Tekee sävärin kollegoihin palavereissa. Minne sää nyt ryntäät?"

Jos siis kiinnostaa, kannattaa surffeerata osoitteeseen http://crochet.about.com/index.htm?terms=crochet, niin sieltä voipi tilata uutiskirjeen.

Ja sitten sen anekdootti. Entinen pomoni kertoi alaisestaan, joka söi aina nopeasti eväänsä ja vietti lopun lakisääteisen ruokatuntinsa kutomalla. Tätä toistui vuodesta toiseen. Vuodesta toiseen myös samaan aikaan meni hänen huoneensa ikkunan ohitse kadulla Valistunut Kansalainen, joka näki tämän naisen virastossa vain ja ainoastaan kutomassa. Hänpä teki virallisluontoisen valituksen asiasta, että on se nyt karmeaa, kun virka-ajalla kudotaan ja verorahoja haaskataan ja talvisota, Kekkonen ja kaikkea! Oli kuulemma kiva sotku selvitettäväksi, mutta selvisihän se ja parhain päin

Opetus: Jos kudot työpaikalla, tee se selkä ikkunaa kohti, valot pimennettynä, pomon lupalapulla.