Olin männäviikolla yhtä lankakerää (ja maapallo on litteä) Menitasta ostamassa, kun luojan kiitos tajusin, kuinka lähellä elämäni suurin moka oli tapahtua. Ystäväni väittelee tohtoriksi (sitten kun minä väittelen, ajattelin virkata sen hatun - aikaa kyllä pitäisi olla...) ja karonkkaa pukkaa lauantaina. Moka olisi ollut se, että minulla ei olisi ollut oikeaa virkattua laukkuviritelmää arvokkaaseen tilaisuuteen. Vaan onneksi tämä ajatus tuli mieleeni Menitassa eikä esim. Biltemassa. Apu oli katsokaas niin lähellä kuin Novitan ilolla virkattavat kultahohteiset Paola-langat. Kaikki trendikäs tässä maassa tuntuu nykyään kulkevan Paolan nimellä, joten kultalankakin oli jotenkin ihanan retroa, eikä sen ansiosta mennyt kuuppa juntturaan, niin kuin joskus kultalangan kanssa (kertomus lopussa).
Laukun malli oli tuttu ja turvallinen, Blogin alkupuolellakin esitelty Debbie Stollerin kirjasta löytynyt. Olen ihan tyytyväinen, kutosen koukulla valmista tuli Janice Dickinsonin mallikoulua ei kun anteeksi Teeman luonto- ja ajankohtaisohjelmia sekä kirjallisuusdokumentteja katsellessa, mitä minä horisen.
929912.jpg
Laukun koriste on ostettu Belgiasta Ghentin kaupungista kirppikseltä. Vähän huonosti erottuu.
Kultalangasta joo: Ristipistoriippuvuusaikoinani olin oikein odottanut, että koska pääsisi jossakin ohjeessa tekemään sellaisella kultalangalla. Minähän noudatan ohjeita niin kuin pystyn. Tuli sitten tädille synttärit ja päätin, että tädillepä pitää taulu kirjoa. Taulussa oli heimovaatteeseemme Hämeen kansallispukuun pukeutunut nuori nainen, jonka johonkin kohtaan tuli kaipaamani kultalankaa - varmaankin heinäpellonheleään kuontaloon.
Voi tuhannen kerran, että oli viheliäistä lankaa työstää! Kyllä söi naista sen kanssa ährääminen. Helekkari, tämmöisiä torpparinmuijan kouria ei todellakaan oltu tarkoitettu työstämään kultalankaa, jolla pirulaisella oli oma sielu - vieläpä sangen kiero sellainen. Kokemus: Ristipistoissa kultalankaa EI ENÄÄ IKINÄ. Piste ja aamen.

Sivumennen sanoen, tädin ja minunkin jalojen juurieni kotikylä, Rämsöö, on valittu juuri vuoden kyläksi. Se on niin siistiä, että tekisi mieli poksahtaa!