Pari vuotta olen työpöydällä pitänyt design-repäisykalenteria (siis sellainen, että joka päivä repäistään sivu pois), mutta olen huomannut, että samat jalot ja tunnustetut esineet toistuvat vuodesta toiseen. Nähty. Boring. Olin siis sitä mieltä, että niin paljon kuin design-kalenterista on riemua riittänytkin (tästä enemmän tämän avauksen lopussa), nyt on aika uudistaa repäisykalenteri.

Onneksi jälleen oppiäitini Debbie Stoller tuli apuun. Hahaa, Stitch'n Bitch kalenteri, uusi ohje tai muuten virkkuu- tahi kudontateemaan liittyvä viisaus joka päivä vuonna 2008! Vähänkö kuulkaa nousee jalka, kun pitää rientää töihin. Että mitä se Debbie tänään tahtoo kertoa! Vuosi kuluu kuin siivillä!

Ja vastaus seuraavaan kysymykseenne on, että Amazonista. Sieltä niitä saa, kun Visaa vingauttaa.

Niin siis sellainen tyylisuunta kehitettiin kollegan kanssa tuosta design-kalenterista kuin disfunktionalismi. Sen ominaispiirteet ovat ehkä hieno ulkomuoto, mutta sen pitää olla aivan helevetin epäkäytännöllinen ja/tai vaarallinen. Aalto on joiltakin osin aika hyvä disfunktionalismin edustaja. Otetaan vaikka Aalto-maljakko. Ihan on hieno vaasi joo, mutta rehellisesti: Kuinka tolkuttomasti siihen pitää niitä tulppaaneja iskeä, että ne näyttävät hyvältä? Eli aika käyttökelvoton. Mitä siihen laitetaan? Sormenjälkiä?

Ja kolmijalkainen Aalto-jakkara on myöskin ihan näppärä pinota, mutta ihmisiä se on (ystäväni Kalle Kallion sanoin) tappanut enemmän kuin Kalashnikov. Ja onhan näitä siis muillakin kuin Aallolla. Eli kun seuraavan kerran istut upeaan tuoliin, mutta heität sen kanssa ukemit tai näet ison, upean kirjahyllyn, johon mahtuu ehkä 5 kirjaa, voit todeta omahyväisesti: Varmaa, vahvaa disfunktionalismia.