Ihan huvikseni vietin aikaa etsien karmeita pääsiäiskoristeita, joita voisi virkata. Onhan niitä ihan tyylikkäitäkin varmaan joo, mutta on sitten aivan karmeitakin. Mitä voimme sanoa muuta kuin että onneksi on Amerikan ihmemaa ja sen tarjoamat käsityöohjeiden Pandoran lippaat.

Että tämäkin. Jengi rakentaa sielu, pankkitili ja hauikset ruvella itselleen hienoja taloja, joissa voi  viettää laatuaikaa perheen kanssa. Sitten tulee pääsiäinen ja valtaa pesänrakennusvietti ja sitä toteutetaan virkkaamalla ihan ääälyttömän ihqu pupunpää ovenkahvaan. Karkoittaako vaiko houkuttaako tämä virpojia?


Menee jo melkein henkilökohtaisen vtttuilun puolelle tämä seuraava. Ensinnäkin kori on ihanan suloinen kuin amerikkalainen lapsimissi ja sitten kun siinä voisi olla edes suklaata, niin ei. Virkattuja Lillerilallereita kori täynnä. Ja vielä virkattua ruohoakin. Suklaaholistina sanoisin, että tämän antaja kokisi Lillerilallerin alias Humpty Dumptyn kohtalon, jolloin "eivät kuninkaan miehet eivätkä kuninkaan hevoset saaneet Humptyä ehjäksi jälleen". Jotain rajaa.



Eläinten korvat lasten asuissa herättävät paljon mielipiteitä suuntaan ja toiseen. En nyt mene siihen. Mutta  voiko olla mitään henkisesti kastroivampaa valokuvakehystä kuin tämä? Lapsiparka.


No, seuraava on vain minun vinoviettistä mielikuvitustani ja ylitulkintaa, mutta silti näyttäisi siltä, kuin tuo pupuliini olisi "heittämässä kepillistä". Har har. Ainakin jos äkkiä katsoo.


Hyvää pääsiäistä ja koettakaa kestää sitä samaa ajatusta kuin minä syödessäni lammasta: Tämä raasu ei enää tuota villaa.