Oho, kylläpä onkin vettä virrannut Vantaanjoessa sitten viime päivityksen. Mutta nyt ryhdistäyn ja palaan käsitöiden ihquun maailmaan.

Kuinka ollakaan, poikani suureksi pettymykseksi postiluukusta ei tullutkaan Aku Ankka, vaan äidille Bust. Ja Bustissa mainostaa aina maailman kutkuttavimpia nettikauppoja. Prisman puikot alkavat vaikuttaa todella so-last-seasonilta, että alan varmaan herätä huutooni, jos näen moisesta toiminnasta painajaisia.

Katsokaa nyt näitä, oikeasti:
 

No katsokaa nyt tuotakin. Erilaiset enkelit on sukulaismuijan (muija tulkittava positiivisena ilmaisuna arvostettavasta naishenkilöstä) tuotantoa ja vieläpä sangen ansiokasta sellaista. Olen käyttänyt  Jaanan koruja töissäni Vakavastiotettavana Virkanaisena ja aina se on herättänyt myönteistä huomiota. Niinpä sydämeni laukkasi ilokierroksia, kun hän ilmoitti tänä ihanana sunnuntaiaamuna, että valitse näistä joku IHQ koru (vähänks olen  nuorekas) ja levähytti varsinaisen karkkikaupan silmieni eteen. Olin aivan, että sviddueiootottasaattanspissinhousuun ja ei muuta kuin valitsemaan. Valitsin lopulta selaisen keltaisen enkelin (vast.), jolla on kaksi taskua. Itselläni on aina taskut vähissä, joten siksikin taskut kiehtoivat. Lisäksi tummankeltainen sopii pisamiin, joita on toistaiseksi 100 000.

Mutta että missä hyvää lasityöskentelyä kaipaatte, tässä on teille oikea osoite.

Oukkei, nyt on palattu rapakon takaa ja pari-kolme asiaa on käynyt selväksi:
1) Kakara ei eksy, jos sillä on äireen hieno hätälappu soukan kaulansa ympärillä.
2) Tosin lappu jäi jonnekin San Franciscoon. Löytäjä saa pitää. Yksi aamu sitä ei vain löytynyt ja herra vuosimallia 2004 totesi, että "enpä tiedä", kun kysyin, että mihin lapun kylvit. Sekä katsoi suurilla ruskeilla silmillään.
3) Ketään ei voisi vähempää kiinnostaa, jos matkustat bambukoukun kanssa. Eli olen matkustanut Helsinki-JFK-Portland sekä Los Angeles-JFK-HKI bambukoukku käsimatkatavaroissa ja kukaan ei kahta kertaa vilkaissut. Tosin rehellisellä hämäläisnaamallani saattaa olla jotakin asian kanssa tekemistä.

Olin muuten aikeissa kertoa, minkälaisia käsityökauppoja Ameriikasta löysin, mutta ssskanmarjat, olin lokarina lännen risukoissa enkä nähnyt YHTÄÄN kunnon käsityökauppaa. Pitäisi vissiin hilipaista turistialueiden ulkopuolellekin.

Mutta sen sijaan, ah auvoa, sinivalaita silmättelin. Yksi elämäni suurista haaveista.

Kesäloma lähestyy ja sen mukana pitkät lentomatkat. Heräsin vasta ajatukseen, että minunhan pitää hankkia bambuiset (bambuisat? bambuset? bambupuiset? joku tuossa nyt ei mene oikein) virkkuuvermeet just heti justiinsa. Ja enhän minä peffaani minnekään kauppaan-kauppaan saa raahattua paitsi Prismaan ja siellä on vain virkkuukoukkuja konekaappareille (metallisia siis).

Vaan onneksi on netti. Laitoin tilauksen iltapäivällä Käsityökoriin ja johan tumpsahti koukku seuraavana aamuna eteisen matolle! Todella hienoa toimintaa! Sorppa vain pandakarhut, jos bambunne kaatui, mutta kun meikkis tahtoo virkata. Shit happens. Voiko tästä ekologisemmaksi mennä: Viedään uhanalaisuuden ruumiillistumalta sapuskat, jotta minä voin toteuttaa itseäni pitkillä lentomatkoilla. Aika paha. *ruoskii itseään*

Nyt olen sitten valmistautunut mannerten välisiin singahduksiin. Ja lupaan raportoida, huolitaanko koukkuani lentokoneeseen. Olen ostanut myös paksuhkoa lankaa ja teen erinäisiä projekteja, jotka liittyvät ystäväpiirini vauvabuumiin. 2008 tuntuu olevan aika satoisa vuosi lasten suhteen. Lisäksi opettelin katkaisemaan paksuhkon langan (kirjoitin ensin että lampaan, mitvit!) hampaillani käyttäen jyrsintätekniikkaa.   

Oikeassa elämässä olen euroviisufriikki ja elämäni hienoimpia hetkiä oli osallistua Suomen euroviisufinaaliin viime vuonna Hartwall Arenalla. Vielä ei vuonna 2008 olla edes finaaleissa ja olen nähnyt jo kaksi kudontaa esityksissä (ja muutaman kudennan, har har). Muodostamani teorian mukaan jos kutoo lavalla, pääsee jatkoon, mutta jos ei, putoaa jatkosta. Varma teoria, joka perustuu mittavaan kahden euroviisuesityksen aineistoon.

Moldovan Geta Burlacun jatsahtavassa videossa kudottiin kaunissa ja satuisassa maailmassa kudottiin esikatseluvideossa:

Vaan ans kattoo, kun tuli semifinaalin vuoro. Paikalla oli nainen, soffa ja joku torvensoittaja, ei lainkaan kutomista ja niin loppui Moldovan sisaren taru. Seommoro.

Mutta Bosnia ja Hertsegovinan jännittävä, kulmikas ja kelpo Elvir Lakovic Laka roudasi puolestaan seurueineen neljä mukakutovaa naista lavalle_

Ja niin singahti tämä kulmikas kaveri kumppaneineen finaaliin sulostuttamaan iltaamme. Eli kudo esikatselussa, olet ulkona, kudo lavalla, olet jatkossa.

Ei ole Teräsbetonin voittanutta. Mutta ensi vuonna voisimme harkita Teräsvillabetonia ja hoilata (ja tietty kutoa samalla), että "Missä naiset kutoaa, siellä harva jatkosta putoaa". (Olen liian vanha häpeämään tuota riimiä)