Nythän on niin, että suurin osa luovuudesta kumpuaa pelosta ja tarpeesta tehdä pelolle jotakin. Suurin osa Virkkaavan Virkanaisen elämästä kulkee suunniteltua polkua pitkin, mutta yksi kaaosteorian alkulähde on elämässä kuitenkin vakiona, ja se on reilun metrin mittainen, 17-kiloinen ja Saharaan katoavaa pieruakin nopeampi ihtiriekko (huom! Tässä tapauksessa ihtiriekon tuoreempi tulkinta!). Suunnitelmissa on myöskin kasata pesue kesällä lentokoneeseen ja singahtaa valtameren toiselle puolelle. Siellä on paljon nähtävää ja poikani ajatus melkein yhtä nopea kuin hänen koipensa. Valitettavasti poikani mukana ei tullut tervettä itsesuojeluvaistoa, vaan sangen ennakkoluuloton ja rohkea tapaus hän on - hyvässä ja pahassa. Ajatus vikkeläkoipisesta sähköjäniksestä eksyneenä, kielitaidottotomana ja paniikissa kaukana laumastaan kouraisee kaikista syvimmistä kerroksista ja kaikki kauhuskenariot hiipivät mieleen.

Ihan kaikkea ei voi hallita maailmassa, mutta aina voi yrittää. Ja tästä lähtökohdasta mietin, että mitä tekee hän, joka löytää jotakin ihme kieltä sopertelevan, kyynelehtivän pikkumiehen yksin kylmässä maailmassa. Joten, tadaa, turvapussukka kaulaan, jossa on lapsen tiedot englanniksi, sekä vanhempien yhteystiedot että päivystävä konsulaatin numero ja vieläpä viesti, että "speaks only Finnish".

Tämän turvapussukan tein. Tarvikkeet:

• Hyväntahtoisen sihteerin lahjoittama avainnaru, joka kotilaboratorion vetotesteissä testattiin turvalliseksi.
• Yksi Chanelin tarpeeton puuteripussukka
• Karhulankaa ja neula
• Punaista itsekiinnittyvää paikka-ainetta, jolla koristellaan uusiokäytetty Tsänelin pussi (teksti HELP ja punainen risti toiselle puolelle semioottista ulottovuutta tuomaan)
  
• Vähän tarranauhaa
• Pussukan sisään työpaikalla salaa, mutta hyvässä tarkoituksessa laminoitu lappu, jossa yllämainitut hätäyhteystiedot pahimman sattuessa.

Tuo turvallinen hässäkkä sitten ripustetaan pikkupojan kaulaan (tai ei tule jäätelöä, huvipuistoa, synttäreitä, pikkuautoja, satukirjoja, aurinkoa, pillimehuja ja uintireissuja koko kesänä, rrrkele) ja lapsi tuntee, että äiti ja isi välittävät minusta aidosti ja laittaa hätäpussin innolla kaulaansa paidan alle (kts. edelliset sulkeet) (tai itkee ja laittaa). Kesäpaidan alle se katoaa mukavasti ja jos kutittaa, niin se on sitten hänen henkilökohtainen voivoinsa. Olisi kiitollinen: Ensimmäinen versioni tuosta pussukasta oli virkattu paksusta villalangasta, mutta mies sai minut onneksi järkiinsä.

Hah, nyt minä olen valmistautunut mukulan eksymisiin niin kuin hysteerikko voi. Harkitsin kyllä käsirautojakin, mutta niiden kanssa on vaikea lentää näinä epäluuloisina aikoina.